Tänään, eilen, pikkuhiljaa 24/7. Eikä siihen auta yhtään tää kituutusdieetti jota vedän, jotta olisin haluanissani luvuissa tammikuussa. En salli itelleni yhtään karkkia tai muutakaan hyvää, koska tiedän että jos ottaisin kerran niin "miksen vois ottaa toista/tänäänkin kun otin sillonkin". Menen myös sillä ajatuksella että yhtään "turhaa" kaloria en syö ja vaikka liikkumalla saisin ekstrakaloreita, en silti raaski syödä niitä. Päivittäinen kalori"tarpeeni" on tällä hetkellä n.850kcal ja silti pyrin syömään senkin alle mahdollisimman paljon. Eli mitä vähemmän syötyjä kaloreita, sen parempi... jokainen kalori on pois painonpudotuksesta, tai näin mä ainakin sen alitajuisesti ajattelen. Eihän tämä tervettä ole mutta tarkoitus olis vaan tämä pari kuukautta. En sitten sen jälkeen tiedä miten tämä jatkuu..
Tuntuu että kaikki kaatuu päälle, on mun hoidettavana ja ei mene niin kuin mä haluan/haluaisin. Se tekee asioista aina sen verta rasittavampaa.
Hirvittää nyt jo iidan synttärit ja joulu ja niihin liittyvät herkut. Ja kaikki muu stressi...
Tekis mieli vaan juosta karkuun vähäks aikaa.
Miksei henna vois jo puhua..?
Miksei nää menkat lopu jo..?
Mä tarttisin auton mihin saa kaksi istuinta että voisin käydä jossain päivisin.. mutta jaa missähän sitä sit muka kävis. Kaikki on vaan töissä.. voi huoh.
